Nyt olen taas kohtuullisen nettiyhteyden päässä. Reilu kaksi viikkoa on jo Suomessa vierähtänyt. Tällä hetkellä majapaikkani on Lappeenrannassa. Huomenna sunnuntaina suuntaan Tervakosken kautta Raumalle, josta palaan ennen juhannusta takaisin Lappeenrantaan. Kuluneen kahden viikon aikana olen ehtinyt olla Helsingissä, Vantaalla ja Torniossa. Melkoista reissaamista on ollut ensimmäiset päivät Suomessa.

Lentomatka Grenadasta Lontooseen sujui hyvin mukavassa vaaleanpunaisessa oloasussani. Lentoani ilahdutti British Airwaysin suomalainen lentoemo, johon olin törmännyt kerran aikasimminkin tuolla reitillä. Vaikka lento sujuikin ihan hyvin, niin edelleenkään en lentämisestä tykkää yhtään.

Lontoossa yövyimme Heathrow´n kentän kupeessa. Hounslow taisi olla kaupunginosan nimi. Kävimme päiväunien jälkeen kävelemässä ja katselemassa näyteikkunoita. Valitettavasti monet liikkeet olivat jo kiinni, koska kello oli yli viiden. Olisin mielelläni käynyt Evansilla. Asda oli auki ympäri vuorokauden ja siellä piipahdimmekin. No ei siellä kyllä mitään nähtävää ollut. Marketti kuin marketti. Vaatteissa riitti kokoja brittiläiseen kokoon 24 asti, mutta rätit eivät tehneet suurta vaikutusta. Melkoisia lumppuja, mutta olivat ne kyllä halpojakin. Yhden vaatekappaleen ostin. Näytän sen jutun lopussa.

Kuvassa Hounslow hotellimme ikkunasta. Kyllä oli kylmää ja märkää…

Saavuin torstaina Suomeen ja perjantaina olikin jo “miitti”. No suuren suuri miitti ei ollut, kun paikalla oli vain kaksi henkilöä. Pia oli ihana ja tuli Jyväskylästä asti Helsinkiin. Ihan kahdestaan me sitten kierreltiin kauppoja, höpöteltiin ja käytiin syömässä. Onneksi Pia oli erittäin mukava immeinen ja meillä oli oikein rattoisa päivä kahdestaan. Ostokset jäivät vähäisiksi, mutta eihän se ollutkaan pääasia. Pian rohkaisemana ostin kengät, joita en värin puolesta olisi ehkä uskaltautunut itse ostamaan. Malli oli juuri sellainen, jota olin etsinyt.

Minä tylsimys katselin vain mustia kenkiä, mutta nuo olivatkin todella ihanat ja olen enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni. Jouduin käyttämään kengät suutarilla ensimmäisen käyttökerran jälkeen, sillä ne repivät kantapääni auki, mutta nyt ne hellivät tassujani.

Pian kanssa tapaamisesta ei ole yhtään kuvaa, kun ei se kamera siinä tullut mieleen. Muutenkaan kameran kanssa en ole kauheasti räpsinyt. Pari asukuvaa parin viikon ajalta on kuitenkin tarttunut. Pahoittelen huonoa laatua, sillä pokkarini ottaa hyviä kuvia vain täydellisissä valaistusolosuhteissa.

Pään jouduin pätkäisemään pois, kun näytin ihan vampyyrilta. Kuva on otettu Hotelli Presidentissä ja salaman kanssa. Kuvan käsilaukku on laukuista rakkain. Se on lahja mieheltä ja kotimaista tekoa. Ostettu kylläkin Tallinnasta. Mekko on Seppälän viime kesän mallistoa, pitsineuletakki Ellokselta, caprileggarit Seppälästä ja jalassa jo moneen kertaan nähdyt kengät. Lisäksi jalassa on myös tuommoiset hassut kantapääsukat ja syynä siihen on täysin rikkinäiset kantapäät. Rakkulaastarit ovat tietenkin alla. Muutaman päivän ajan pystyin kävelemään vain kantapääsukkien (taimitkälieovatkaan) ja noiden kenkien kanssa.

Tämäkään ei nyt ihan paras kuva ole. Mies on niin pitkä, että kuvat ovat aina kovasti yläviistosta, jolloin jalkani näyttävät entistä töpömmiltä. Tämäkin on salaman kanssa otettu kuva ja kuvauspaikkana ystäväni koti, jossa yövyimme yhden yön. Kuvassa näkyvät pallerot ovat niitä räyhähenkiä, jotka joskus piinaavat ihmisiä. En tiedä mistä ne nyt kuvaan osuivat.

Saimme yllättäen kutsun eräille kekkereille, joita varten pääsin ostamaan uudet vaatteet. Tarvitsin siistin ja neutraalin asun, kun juhlien luonne ja pukukoodi ei ollut ihan selvästi tiedossani. No asu osui oikein nappiin. Kinkerit olivat melko vapaamuotoiset ja ihmiset olivat pukeutuneet laidasta laitaan. Halusin ostaa sellaiset vaatteet, joita tulisi käytettyä muulloinkin. Ostin siis paidan ja hameen Seppälästä ja juhlavan laukun Stockmannilta. Koruina pidin vain pieniä topaasi-korujani. Ne eivät oikein kuvassa erotu, kun kaulakorukin on ihan vinossa.  Makutuomarina oli rakas ystäväni, jonka ansiosta sain viime hetken paniikista huolimatta kokonaisen asun kasaan. Ostin lisäksi toisen käsilaukun ja kauniin huivin, jotka tulevat varmaan esiteltyä joku toinen kerta.

Tässä on nyt sitten tämän päivän asu. Vaikka nyt tätä kirjoittaessa ulkona on sataa ja ukkostaa, niin päivällä oli oikein lämmin ja aurinkoinen sää. Lämpimällä siis tarkoitan sellaista, että tarkeni ilman takkia. Tässä kuvassa minulla on se Lontoon ostos sieltä Asdasta. Tuo neulebolero kustansi kahdeksan puntaa ja on ihan kiva. Paita on jo tuttu lempparini Henkkamaukasta ja hame Ellokselta. Nuo valkoiset jutut hameessa eivät ole roskia eikä maaliläiskia vaan ne ovat paljetteja. Katsoin itse, että näytössäni on roskia.

Taustalla ihana Lappeenrannan Satamatori! Kävimme syömässä maailman parhaat lihapiirakat siellä. Minulle aina Atomi munalla ja kurkkusalaatilla, miehelle Vety savukinkulla ja kaikilla mausteilla. Ai et on hyvää!!

Olipa taas hymyttömiä kuvia. Oikeasti hymyilen paljon. Hurmaava hymyni ei vain kuvissa ole edukseen, joten tulee julkaistua vain näitä mutrusuisia. Ensi kerralla koitan vähän näyttää hampaitanikin!

13.06.09 | Kategoria Asut, Kengät, Sonja | 57 Kommentit

Tuossa eräänä päivänä Linnea esitti minulle toivomuksen, että voisin esitellä kenkäni täällä. Linnea toivoi myös lempivaatteen esittelyä, mutta sen teen toiste. Kenkiä minulla ei ole hirvittävän montaa paria. Luovun paristakymmenestä kenkäparista viime kesänä ennen muuttoa. Kaikki ihanat saappaani, käytännölliset talvikenkäni ja vähän käytetyt epäkäytännölliset, mutta kuitenkin niin ihanat kenkäni saivat uudet kodit. Osa meni ystävälleni, jolla on saman kokoinen jalka kuin minulla. Arvokkaimmat kengät myin huutonetissä ja loput kengät menivät Punaisen Ristin Konttiin. Jäljelle jäivät vain kengät, joilla on jonkinlaista käyttöä trooppisissa olosuhteissa.

Vasemmanpuoleinen pari on ehkä noin kymmenen vuotta vanha. Jostain syystä ne ovat kovasti rakkaat minulle. Ehkä sen takia, että ne ovat ensimmäiset NÄTIT kengät, jotka olen omilla rahoilla ostanut. Anttilan löytökorista ne tarttuivat mukaan hyvin halvalla. Suutarilla käynnit ovat nostaneet parin hintaa moninkertaiseksi vuosien myötä.

Oikeanpuoleinen pari on lahja mieheltäni kolmen vuoden takaa. Olin kyllä itse valitsemassa kenkiä, joten ei ihan sokkona sentään ostanut. Se ei ikinä onnistuisikaan, sillä jalkani ovat kovasti vaateliaat kenkien suhteen.

Ellokselta ostetut valkoiset kengät ovat ihanan raikkaan ja iloisen väriset, ainakin siihen asti kun pysyvät puhtaana… Olen yrittänyt kovasti varoa, mutta silti olen onnistunut naarmuttamaan ja likaamaan nuo. Olen pahimmat likaviirut saanut pois, mutta naarmuille en oikein mitään mahda. Ihan käytettävän siistit ovat kuitenkin vielä, ainakin jos ei liian läheltä katso.

Mustat remmikengät olivat viime kesänä Suomessa ahkerassa käytössä. Olisi pitänyt käyttää suutarille ennen kuin toin mukanani tänne, sillä en ole täältä suutaria vielä löytänyt. Kantalaput vetelevät viimeisiään, joten enpä ole noita kenkiä juuri uskaltanut käyttää. Niiden historia omistuksessani alkoi hiukan huonosti. Ostin kengät, menin läheiselle kävelykadulle penkille istumaan, vaihdoin uudet kengät jalkaani ja lähdin jatkamaan matkaani. Ehdin ottaa kolme askelta, kun toisesta kengästä irtosi kantalappu. Siis kolme askelta! Marssin heti takaisin kenkäkauppaan vaatimaan jotain hyvitystä. Myyjät pyöritteli silmiä, että ei ole muka voinut lähteä tuolla tavalla itsestään irti. Ihan kuin minä nyt alkaisin niitä huvin vuoksi rikkomaan. Sain kuitenkin kengät suutarille korjattavaksi.

Näillä minä tassuttelen aika paljon, varsinkin noilla vasemmanpuoleisilla. Ne ovatkin jo melko kulahtaneet kovasta käytöstä. Ne ovat vain niin ihanan mukavan pehmeät jalassa ja mansikkaisen punaiset. Täällä tiet ovat monttuisia ja rosoisia, eikä jalkakäytäviä ole ihan joka paikassa. Kenkien on oltava käveltävät, jos meinaa ehjin raajoin selvitä. Korkokenkiä käytän yleensä vain, kun tiedossa on autokyyti vaikkapa ravintolaan. Muuten käytän matalia kenkiä ja suurimmassa osassa kenkiäni on remmit, jotta pysyvät varmasti jalassa.

Normaalisti kammoan kaikkia hopean ja kullan värisiä kenkiä, laukkuja ja muita asusteita. Nämä kengät ovat sopivasti kultaiset. Niissä on sen verran matala korko, että uskaltaudun nuo jalassa kaupungillekin. Siellä on vähän paremmat tiet, vaikkakin paljon mäkiä.

Näistä joku pari pääsee jalkaan, kun tarvitsen siistit, mutta käytännölliset kengät. No oikeastaan keskimmäinen pari hankaa niin paljon kantapäätäni, että en niillä kauheasti kävele. Oikean reunan kenkäpari on valitettavasti elonsa ehtoopuolella. Huomasin kuvia ottaessa, että yksi sauma irvistää sen verran pahasti, että suutarikaan ei ehkä saa noista entisen veroista. Joudun ehkä katsomaan uusia kenkiä Suomesta. Voi harmi..

Nämä ovat niitä kenkiä, joilla tosiasiassa tallustan eniten. Nuo takimmaiset kengät ovat jo aika kamalan näköiset, mutta ne ovatkin uineet suolavedessä useamman kerran.

Nyt ikävöin rakkaita saappaitani. Minulla on vuosien mittaan ollut monet parit saappaita, enemmän ja vähemmän korkeakorkoisia. Olen itkenyt kenkäkaupassa saapasparin tähden. Olen nukkunut uudet saappaat jalassa. Olenko ehkä hiukan omituinen?

PS. Kutsun kenkiä tassuttimiksi. Eikös sekin ole vähän omituista…

09.05.09 | Kategoria Kengät, Sonja | 51 Kommentit

Kamala, kun aika kuluu nopeasti! Lähes täysi kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.  Tähän välille on mahtunut vieraita Suomesta, flunssaa, vatsavaivoja, iloisia uutisia ja vähemmän iloisia uutisia. Kaikenlaista siis. Jos seuraavat kolme viikkoa sujuvat yhtä nopeasti, niin eihän tässä mene kuin hetki Suomeen pääsyyn! Noin kolmen viikon päästä lähden teleportilla sinne siirtymään. Jos joku nyt yrittää väittää, että ei ole mitään teleportteja, niin minä en sitten halua kuulla. Minä en millään ahtaalla peltipurkilla ilmojen lautta liitele, ahdistaa…

Hei, siellä Suomessa sitten olisi tarkoitus nähdä ystäviä, tuttuja ja uusia tuttuja. 29.5. päivä olisi Kaisaniemessä tarkoitus harrastaa piknikiä. Olen itse varmaan vielä ihan sekaisin aikaerosta ja hyvistä lääkkeistä, joilla meinaan selvitä lent… teleportilla matkustamisesta, mutta ei anneta sen häiritä! Saavun Suomeen siis 28.päivä.

Nyt voisin siirtyä jo asiaan eli kuviin. Kävimme viikonloppuna syömässä ihanassa italialaisessa ravintolassa. Benedetto on ihanin kokki maan päällä. Teki ihan minua varten ihanan juustokastikkeen gnocchi-annokseeni, vaikka siihen listassa kuuluukin tomaattikastike. Vahinko, että kamera jäi kotiin. En yleensäkään kanna kameraa mukana juuri missään, vaikka sillä tavalla tulisikin otettua enemmän kuvia. Asukuvat on otettu kotona ravintolasta paluun jälkeen.

Kovasti yritin vetää vatsaa sisään, mutta…

… ei voi jaksaa niin ihanan illallisen jälkeen! Olkoon siis maha ihan vapaasti vaan.  Illalla valaistus ei ole ihan optimaalisin kuvien ottoa varten, mutta eiköhän tuo vältä. Toppi on Elloksen ja hame Adatton. Vähän rintaliivit vilkkuu, mutta ei sillä niin väliä. On edes samaa sävyä topin kanssa. Hame on aivan liian pitkä. Se pääsi päälleni oikeastaan vain sen takia, että en ole sitä kertaakaan vielä aikasemmin käyttänyt. Olen sen kuitenkin tänne asti raahannut, joten oli sitä ainakin kerta käytettävä. Olen suunnitellut sen lyhentämista, mutta itse en uskalla siihen puuhaan ryhtyä. Kangas on liukasta ja vaikeaa käsitellä sekä aivan liian kaunista pilattavaksi. Tuon hameen ehkä mukanani Suomeen ja vien ompelijalle. Hameen kangas ei ole oikein edukseen kuvassa. Se hohtaa kauniin himmeästi varsinkin auringonpaisteessa. Tuo helman pituus on kyllä aivan kamala, siis minuun makuuni ja minulle.

Tuo vaaleanpunainen kiviketju on katkennut jo kolme kertaa ja aina olen sen saanut uudestaan kasaan. Käytän sitä rannekoruna ja siinä ranteeseen kieputellessa se joskus katkeaa. Tuo värikäs ketju on todella halpa löytö viime kesän viimeisistä alennusmyynneistä. Se oli niin aurinkoisen näköinen, että olisin ostanut varmaan normaalilla hinnallakin. Aivan täydellinen koru väriensä puolesta tänne turkoosin meren, värikkäiden kukkien ja vihreän luonnon keskelle!

Tässä kuvassa kai yritän tuoda esiin, että kynnetkin on lakattu sävy sävyyn topin kanssa. No iloinen kuva ainakin. Hiukset on just ajeltu. En varmaan raaski ikinä enää mennä kampaajalle, kun tuo mies hoitaa homman ilmaiseksi. Hiuksista tulikin mieleen, että aion kesällä Suomessa värjätä pääni pinkiksi! Se on pitkäaikainen (teini) haaveeni, jota en uskaltanut pitkiin hiuksiin toteuttaa. Nyt voin laittaa päähän mitä vain ja parin viikon päästä ajaa pois. Mahtavaa! Jatkossa aion kuitenkin pysyä omassa värissä. Täällä aurinko haalistaa värin kuitenkin nopeasti.

Sitten vielä kuvaa tassuttimesta eli kengästä. En yleensä tykkää ballerinoista. Jalkani on iso ja hankala tapaus. Suurin osa ballerinoista saa jalkani näyttämään entistäkin suuremmalta ja lisäksi hankaavat. No nämäkin hankaavat kantapäästä. Menimme ravintolaan autokyydillä, joten sillä ei ollut mitään väliä. Nämä vain ovat niin sievät, joten tykkään näistä.

Joko siellä Suomessa on kaivettu kesäkengät esiin?

05.05.09 | Kategoria Asut, Kengät, Korut, Sonja | 48 Kommentit

Ihan ensimmäiseksi väriä lukijoiden päivään. Kukkia kaikille ihanille ihmisille meidän piha-aidastamme!

Kävimme tänään keskustassa kaupoilla pyörähtämässä. Tarkoituksena oli löytää kävelykengät viikko sitten tänne saapuneelle ystävällemme. No kengät lopulta löytyivät. Löytyi myös jonkin verran muuta kivaa.

Olen täällä ollessani lukenut elämäni ensimmäisen englanninkielisen kirjan. Kohta olisi tarkoitus yrittää lukea tuo “Gone with the wind”, jota en ole lukenut koskaan suomeksi, enkä nähnyt edes elokuvana. Andersenin satukirja tuli ostettua kauniin kirjan takia. Tietenkin sadut ovat ihania luettavia ja englannin treenaaminen tekee minulle hyvää.

Tällainen laukku tarttui matkaan sieltä kenkäkaupasta, josta ystävällemme ostettiin kengät. En olisi mitään laukkua tarvinnut, mutta harvoin se tarve on syynä ostoksiin. Laukku on merkiltään Nine West. Merkki ei kertonut minulle mitään, joten googlettelin vähän. Kaipa tuo on  hintansa väärti, toivottavasti ainakin. Hintaa laukulle tuli lähemmäs sata euroa. Tarkkaa hintaa en jaksanut kääntää. Laukku on siististi tehty, vetoketju jämäkän oloinen ja kokonaisuus muutenkin oikein vakuuttava. Laukun mukana tuli myös pieni kännykkä/meikkikotelo. Se unohtui kuvata.

Muuten, täällä hintataso ei ole mikään erityisen halpa, vaan täällä on melko saman hintaista kuin Suomessa. Varsinkin merkkituotteet ovat usein kalliimpiakin. Polttoaine on Suomen hinnoissa. Paikalliset raaka-aineet ovat kohtuullisen edullisia, mutta kaikki ulkomailta rahdattu on Suomen hintaista tai kalliimpaa. Valitettavasti paikallisten raaka-aineiden saatavuus on välillä huonoa. Halpoja vaatteita täältä löytää kyllä, mutta laatukin on sen mukaista. Isoja kokoja on huonosti tarjolla tai ainakin ne ovat vaikeita löytää. Olen usein ihmetellyt miten ihmiset tulevat täällä toimeen. Palkkataso on kuitenkin todella matala. Keskipalkka on reilusti alle 1000 euroa kuussa, mutta hinnat ovat melko samat kuin Suomessa. Ainoastaan palvelut ovat halvempia johtuen matalista palkoista. Sen takia ravintolassa syöminen on hiukan halvempaa kuin Suomessa, vaikka ruokatarvikkeet ovatkin melkein samoissa hinnoissa.

Nyt takaisin asiaan. Meinasin jo unohtua jaarittelemaan epäoleellisesta. Ostosreissulla päällä oli tuttu Zhensin toppi ja hame merkiltään X|PLOR ja kokoa 52.

Kengät ovat ovat parin vuoden takaisin ostos Sokoksesta. Nämä ovat sellaiset kengät, joilla pystyisin vaikka juoksemaan. Korko ei ole liian korkea ja kengät pysyvät jalassa nerokkaiden joustinnauhojen avulla! Minä arvostan kovasti mukavuutta. Nämä eivät hankaa, hierrä, paina tai ole millään tavalla epämukavat mistään kohtaan.

Rannekoru on Anttilasta ja varmaan Cailap merkiltään. En voi pahemmin käyttää rihkamakoruja, mutta tuota olen pystynyt pitämään ilman mitään ihottumaoireita. Se on niin kiva senkin takia, että se menee ongelmitta jykevään ranteeseeni. Monet kivat rannekorut jäävät käyttämättä sen takia, kun eivät mahdu tassusta läpi.

Sanokaas nyt rehellistä mielipidettä siitä, että saako näillä kiloilla näyttää käsivartensa? Mielipiteillänne ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska aion jatkossakin kulkea hihattomissa. Ajatuksia olisi kuitenkin kiva kuulla.

06.03.09 | Kategoria Asut, Kengät, Korut, Sonja | 56 Kommentit

Kirjoittaminen on vaikeaa, mutta otsikoiden keksiminen vielä vaikempaa. Antakaa anteeksi kököt otsikkoni. Ehkä minä vielä kehityn tästä ajan kanssa.

Ällö vatsatauti helpotti ja olin tänään pirteänä pystyssä. Lupasin kuvata päivän asuni, joten tässä sitä taas poseerataan. Olin niinkin reippaana, että lähdimme käymään kaupoilla. Tarkoitus oli löytää Jounille uudet juoksukengät, mutta kuulemma hänellä on niin iso jalka, että kenkiä ei täältä saarelta löydy. Ainakaan juoksukenkiä. Täällä siis koko 44-45 on iso. Minun on varmaan siis turha haaveilla uusista kengistä itsellenikään, koska onhan kokoni 41 Suomessakin isoimmasta päästä.

Vaaleansininen paita on Seppälän B.A.Y mallistosta ja kokoa XXL. Se on makuuni liian lyhyt huosujen kanssa käytettäväksi. Hameen kanssa se on ihan sopiva. Yleensä käytänkin tuota vain tämän hameen kanssa. Hame on Lindexistä KappAhlista ja kokoa 52/54. Meinasin jättää hameen ostamatta tumman värin takia, mutta onneksi viimeisistä alennusmyynneistä se tarttui kuitenkin mukaan. Niin ihanan pehmeä ja mukava materiaali, viskoosia muistaakseni. Ranteessa killuu pari rengasta. Käytän harvoin rannekoruja, mutta noista kahdesta tykkään. Ranteeni ovat aika jämäkät, joten harvoin löytyy sopivan kokoisia rannekoruja.

Jalassa oli tällä kertaa Lappeenrannan Mekasta ostetut sandaalit. Pitempiä kävelyitä tehdessä remmi hankaa varpaan syrjää, joten nuo ovat jalassa vain pienillä kauppakeskuskävelyillä. Varpaat ovat tietenkin lakattuna. En osaa olla ilman kynsilakkaa. Olen täysin riippuvainen siitä. Muuten en meikkaa kuin silloin tällöin ja silloinkin melko kevyesti. Kynsilakkaa on kuitenkin oltava aina. Hiukan pelottaa mitä kaikkia myrkkyjä mahtaakaan lakoista ja poistoaineista imeytyä, mutta silti en osaa olla ilman.

Ametistiriipus on lahja Jounilta. Se roikkuu aika usein kaulassa. Riipus on valkokultaa ja alunperin roikkui valkokultaisessa ketjussa, joka oli kovin lyhyt ja hentoinen. Vaihdoin tilalle hopeisen ketjun. Hopea tummuu täällä kamalan nopeasti. Tuokin ketju on jo kovasti puhdistamisen tarpeessa. Tiedän, että hopea tummuu ilman vaikutuksesta, mutta en ymmärrä miksi tummuminen on täällä niin rajua. Vaikuttaako lämpötila, ihon suolaisuus tai merituulen suolaisuus asiaan?

Korvassa roikkuu taas Hannan tekele. Tilasin Hannalta parit korvakorut ja nilkkakorut, koska täällä ei ole kauheasti minua miellyttävää korutarjontaa. Korut täällä ovat joko kalliita jalometallisia koruja jalokivineen tai sitten halpoja ja suuria kullanvärisiä rihkamaviritelmiä. Tietenkin ne kalliit arvokorut kelpaisivat, mutta niistä saa tyytyä haaveilemaan.

Linnea oli tuolla foorumin puolella esittänyt toivomuksen, että raportoisin täkäläisestä pukeutumisesta ja ylipäänsä suhtautumisesta ulkonäköön. Asia on ollut kyllä mielessä, mutta ajatusten siirtäminen luettavaan muotoon on se ongelma. Yritän lähiaikoina tehdä asialle jotain. Lisäksi jos saisi hiukan kuvamateriaaliakin hankittua.

22.02.09 | Kategoria Asut, Kengät, Korut, Sonja | 70 Kommentit

Tässä lisää jokin aika sitten otettuja asukuvia. Nämä kaikki olen ostanut viime kesän aikana Suomesta ja Ruotsista. En ole oikein vielä sinut tuon kuvattavana olemisen kanssa, joten hymyä ei oikein irtoa. Ehkä ensi kerralla sitten! Hiukseni ovat muuten mieheni käsialaa. Hän ajaa koneella sekä oman, että  minun pään. En ole niin kovin tarkka hiuksista, joten annan ilomielin miehen hoitaa tukkani. En pidä kampaajalla istumisesta.

Vihreä-keltainen yläosa on Tukholmasta ja merkiltään Zj ja kokoa XL. En ole tuohon merkkiin koskaan muualla törmännyt. Tietääkö joku tuota merkkiä?  Paita on niin läpinäkyvä, joten alla on pakko olla joku tppi. Valkoinen oli paras vaihtoehto, koska en omista sopivampaakaan väriä. Haluaisinkin löytää jostain ihonvärisen vartalonmyötäisen topin. Eipä ole vielä tullut vastaan. Housut ovat suosikkini ja paljolla käytöllä. Omistan toiset samanlaiset, mutta väriltään vihreät. Housut ovat Ellokselta ja kokoa 54.

Tämäkin yläosa on Tukholmasta, Åhlens-tavaratalosta ja merkiltään Zay. Ihastuin paitaan kovasti pitsisten yksityiskohtien takia, mutta en ole tuota kuitenkaan käyttänyt. Paita tuntui kovasti telttamaiselta. Olen arastellut vöiden käyttämistä, mutta onneksi älysin kokeilla tuota kuvassa näkyvää vyötä. Se kuuluu erääseen hameeseeni ja on tarpeeksi pitkä sekä mukava päällä.

Kullanväriset sandaletit ovat varmaankin rakkaimmat kenkäni tällä hetkellä. Ihanat 10 euron heräteostokset viime kesän alennusmyynneistä. Ostin ne lappeentalaisesta Spiraali-nimisestä kenkäkaupasta. Korkoa niissä on vain muutaman sentin verran, joten niillä jaksaa tepsutella pitempäänkin. Materiaali on pehmeää eivätkä kengät purista ja hankaa mistään kohtaa. Suren jo etukäteen sitä, että ihanuudet eivät kestä loputtomiin ahkeraa käyttöäni.

Naapuritalokin pääsi tähän kuvaan. Keltavihreä kaulakoru on ystäväni Hannan tekemä. Hannan koruja tulette varmasti näkemään jatkossakin, koska niitä on vielä muutama lisää ja ovat suosikkikorujani. Keltaoranssi koru on mieheni heräteostoksena minulle ostama, varmaankin Prismasta. En kauheasti käytä korumetallia sisältäviä koruja, koska saan herkästi iho-oireita niistä, mutta tätä käytän silloin tällöin. Sillä on tunnearvoa ja sen lisäksi se on ihanan aurinkoinen.

Tänään olen ollut vatsataudin kourissa. Toivottavasti huomenna olisi parempi olo ja uskaltautuisin vaikka kuistille asti. Täällä lämpimässä vatsatauti vetää nopeasti heikkoon kuntoon, kun terveenäkin nestehukka iskee helposti. Olenkin koittanut ottaa rauhallisesti ja tankata nestettä. Jos olen huomenna kunnossa, niin lupaan taltioida päivän asun. Jos en ole kunnossa, niin en edes pukeudu.

21.02.09 | Kategoria Asut, Kengät, Korut, Sonja | 164 Kommentit