Salaperäisenä esittelin lauantaina uusia vaatteitani. En kertonut ostopaikkaa, kun en oikein vielä tiennyt mitä kertoa. Minä olen itse siis takin ja mekon maahantuoja. Olen nettikauppaa joskus harrastanut melko huonolla menestyksellä ja yritys sattui sen takia olemaan jo valmiina. Lähinnä omaksi ilokseni ostin suoraan tehtaalta vaatteita, joita nyt lojuu varastossa. Osan olen ottanut omaan käyttööni, osan olen jo myynyt ystävilleni ja loppujen kanssa mietin mitä teen. Olen harkinnut, että aloitan toisen blogin ihan vain vaatteiden myymistä varten, jos ne jotakin sattuvat kiinnostamaan. Asia on vielä harkinnan alla. Täällä niitä vaatteita tulee joka tapauksessa näkymään, koska olen aivan rakastunut suurimpaan osaan niistä!

Suomen kesä on ihana! Minua ei haittaa vaikka joskus vähän sataakin, koska aurinkoiset päivät korvaavat kaiken! Kesäpäivästä nautin x/plorin hameessa ja omaa tuontia olevassa paidassa. Paidan alla on Elloksen valkoinen toppi. Valkoiset sääret ovat ihan omat..

22.06.09 | Kategoria Muut jorinat, Sonja | 54 Kommentit

Juhannukseni alkoi lupaavasti hammassäryllä ja päivystyksessä käynnillä, mutta kyllähän se siitä iloksi muuttui. Näin ihania ja rakkaita ystäviäni pitkästä aikaa. Kolea sääkään ei saanut iloista mieltä katoamaan.

Kyläilyreissulle päälle eksyi uusi takki, uusi mekko, uusi laukku sekä melkein uudet kengät. Hönöt pinkit sukat ovat jalassa suojaamassa hankaumilta, kun kävelymatkaa oli jonkin verran. Olivat ehkä vähän turhat. Uudet kengät ovat ihan unelmat jalassa suutarilla vierailun ansiosta.

Kuvauspaikkana toimi Lappeenrannan Kauppatori hiljaisena juhannuspäivänä.

20.06.09 | Kategoria Asut, Sonja | 54 Kommentit

Nyt olen taas kohtuullisen nettiyhteyden päässä. Reilu kaksi viikkoa on jo Suomessa vierähtänyt. Tällä hetkellä majapaikkani on Lappeenrannassa. Huomenna sunnuntaina suuntaan Tervakosken kautta Raumalle, josta palaan ennen juhannusta takaisin Lappeenrantaan. Kuluneen kahden viikon aikana olen ehtinyt olla Helsingissä, Vantaalla ja Torniossa. Melkoista reissaamista on ollut ensimmäiset päivät Suomessa.

Lentomatka Grenadasta Lontooseen sujui hyvin mukavassa vaaleanpunaisessa oloasussani. Lentoani ilahdutti British Airwaysin suomalainen lentoemo, johon olin törmännyt kerran aikasimminkin tuolla reitillä. Vaikka lento sujuikin ihan hyvin, niin edelleenkään en lentämisestä tykkää yhtään.

Lontoossa yövyimme Heathrow´n kentän kupeessa. Hounslow taisi olla kaupunginosan nimi. Kävimme päiväunien jälkeen kävelemässä ja katselemassa näyteikkunoita. Valitettavasti monet liikkeet olivat jo kiinni, koska kello oli yli viiden. Olisin mielelläni käynyt Evansilla. Asda oli auki ympäri vuorokauden ja siellä piipahdimmekin. No ei siellä kyllä mitään nähtävää ollut. Marketti kuin marketti. Vaatteissa riitti kokoja brittiläiseen kokoon 24 asti, mutta rätit eivät tehneet suurta vaikutusta. Melkoisia lumppuja, mutta olivat ne kyllä halpojakin. Yhden vaatekappaleen ostin. Näytän sen jutun lopussa.

Kuvassa Hounslow hotellimme ikkunasta. Kyllä oli kylmää ja märkää…

Saavuin torstaina Suomeen ja perjantaina olikin jo “miitti”. No suuren suuri miitti ei ollut, kun paikalla oli vain kaksi henkilöä. Pia oli ihana ja tuli Jyväskylästä asti Helsinkiin. Ihan kahdestaan me sitten kierreltiin kauppoja, höpöteltiin ja käytiin syömässä. Onneksi Pia oli erittäin mukava immeinen ja meillä oli oikein rattoisa päivä kahdestaan. Ostokset jäivät vähäisiksi, mutta eihän se ollutkaan pääasia. Pian rohkaisemana ostin kengät, joita en värin puolesta olisi ehkä uskaltautunut itse ostamaan. Malli oli juuri sellainen, jota olin etsinyt.

Minä tylsimys katselin vain mustia kenkiä, mutta nuo olivatkin todella ihanat ja olen enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni. Jouduin käyttämään kengät suutarilla ensimmäisen käyttökerran jälkeen, sillä ne repivät kantapääni auki, mutta nyt ne hellivät tassujani.

Pian kanssa tapaamisesta ei ole yhtään kuvaa, kun ei se kamera siinä tullut mieleen. Muutenkaan kameran kanssa en ole kauheasti räpsinyt. Pari asukuvaa parin viikon ajalta on kuitenkin tarttunut. Pahoittelen huonoa laatua, sillä pokkarini ottaa hyviä kuvia vain täydellisissä valaistusolosuhteissa.

Pään jouduin pätkäisemään pois, kun näytin ihan vampyyrilta. Kuva on otettu Hotelli Presidentissä ja salaman kanssa. Kuvan käsilaukku on laukuista rakkain. Se on lahja mieheltä ja kotimaista tekoa. Ostettu kylläkin Tallinnasta. Mekko on Seppälän viime kesän mallistoa, pitsineuletakki Ellokselta, caprileggarit Seppälästä ja jalassa jo moneen kertaan nähdyt kengät. Lisäksi jalassa on myös tuommoiset hassut kantapääsukat ja syynä siihen on täysin rikkinäiset kantapäät. Rakkulaastarit ovat tietenkin alla. Muutaman päivän ajan pystyin kävelemään vain kantapääsukkien (taimitkälieovatkaan) ja noiden kenkien kanssa.

Tämäkään ei nyt ihan paras kuva ole. Mies on niin pitkä, että kuvat ovat aina kovasti yläviistosta, jolloin jalkani näyttävät entistä töpömmiltä. Tämäkin on salaman kanssa otettu kuva ja kuvauspaikkana ystäväni koti, jossa yövyimme yhden yön. Kuvassa näkyvät pallerot ovat niitä räyhähenkiä, jotka joskus piinaavat ihmisiä. En tiedä mistä ne nyt kuvaan osuivat.

Saimme yllättäen kutsun eräille kekkereille, joita varten pääsin ostamaan uudet vaatteet. Tarvitsin siistin ja neutraalin asun, kun juhlien luonne ja pukukoodi ei ollut ihan selvästi tiedossani. No asu osui oikein nappiin. Kinkerit olivat melko vapaamuotoiset ja ihmiset olivat pukeutuneet laidasta laitaan. Halusin ostaa sellaiset vaatteet, joita tulisi käytettyä muulloinkin. Ostin siis paidan ja hameen Seppälästä ja juhlavan laukun Stockmannilta. Koruina pidin vain pieniä topaasi-korujani. Ne eivät oikein kuvassa erotu, kun kaulakorukin on ihan vinossa.  Makutuomarina oli rakas ystäväni, jonka ansiosta sain viime hetken paniikista huolimatta kokonaisen asun kasaan. Ostin lisäksi toisen käsilaukun ja kauniin huivin, jotka tulevat varmaan esiteltyä joku toinen kerta.

Tässä on nyt sitten tämän päivän asu. Vaikka nyt tätä kirjoittaessa ulkona on sataa ja ukkostaa, niin päivällä oli oikein lämmin ja aurinkoinen sää. Lämpimällä siis tarkoitan sellaista, että tarkeni ilman takkia. Tässä kuvassa minulla on se Lontoon ostos sieltä Asdasta. Tuo neulebolero kustansi kahdeksan puntaa ja on ihan kiva. Paita on jo tuttu lempparini Henkkamaukasta ja hame Ellokselta. Nuo valkoiset jutut hameessa eivät ole roskia eikä maaliläiskia vaan ne ovat paljetteja. Katsoin itse, että näytössäni on roskia.

Taustalla ihana Lappeenrannan Satamatori! Kävimme syömässä maailman parhaat lihapiirakat siellä. Minulle aina Atomi munalla ja kurkkusalaatilla, miehelle Vety savukinkulla ja kaikilla mausteilla. Ai et on hyvää!!

Olipa taas hymyttömiä kuvia. Oikeasti hymyilen paljon. Hurmaava hymyni ei vain kuvissa ole edukseen, joten tulee julkaistua vain näitä mutrusuisia. Ensi kerralla koitan vähän näyttää hampaitanikin!

13.06.09 | Kategoria Asut, Kengät, Sonja | 51 Kommentit

Kukaan ei ole pyytänyt eikä ketään ehkä kiinnosta, mutta haluan silti esitellä minun pienet rakkaat, joista suurimman osan jouduin jättämään kotiin. Tässä siis kaikki koruni. Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä hieman isomman kuvan.

Ehkä nämä saavat lisää kavereita Suomesta, vaikkakin olen isännälle lupaillut, että en ihan kauheasti törsäisi. Jos katsot kellokuvaa tarkemmin, niin huomaat varmaan, että jokainen kello on eri ajassa. En ole kelloja käyttänyt täällä ollenkaan, joten näyttävät mitä sattuu.

Yksi kuva enemmän olisi ollut ihan kiva. Nyt tuo näyttää vajaalta. No, ei se ole niin justiinsa!

27.05.09 | Kategoria Korut, Sonja | 46 Kommentit

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa….

Nähdään Suomessa!

26.05.09 | Kategoria Asut, Sonja | 48 Kommentit

Olen kärsinyt jo usean päivän ajan melkoisesta henkisestä jumituksesta. Odotan aivan hulluna Suomeen lähtöä, mutta samalla kammoan huomenna alkavaa tuskastuttavan pitkää matkaa. En ole mikään lentämisen ystävä, vaikkakaan en varsinaisesti pelkää lentää. Inhoan vain sitä ventovieraiden keskellä paikallaan istumista. Lento menee toisen saaren kautta, joten välipysähdyksineen matka Lontooseen kestää noin yksitoista tuntia. Lontoossa lepäämme yhden yön hotellissa, sillä en kuitenkaan osaa nukkua yön yli kestävällä lennolla. Saamme myös vähän tasoitettua aikaeroa. Lontoosta ei onneksi ole pitkä matka enää Suomeen.

Olen pakannut tavaroitani jo monta päivää. Tulen olemaan Suomessa noin viisi kuukautta ja vietän sen ajan matkalaukkuelämää. Minun tarvitsee saada lähes koko elämäni mahtumaan pariin hassuun laukkuun. Se on melkoinen projekti, kun Suomessa on odotettavissa tuon viiden kuukauden aikana kesä ja syksy, juhlaa ja arkea sekä muuta normaalia elämänmenoa. Minä en ole järin hyvä suunnittelemaan asioita seuraavaa hetkeä pidemmälle, joten tämä on melkoinen ponnistus!

Mukavaa, mutta silti hiukan jännittävää lähteä takaisin Suomeen. Täällä olen tottunut elämään ilman kalenteria ja kelloa. En aina ole ihan varma edes meneillään olevasta kuukaudesta. Olen jo nyt tuskaillut aikataulujen miettimisen kanssa. Täällä olen myöskin tottunut siihen, että asiat eivät ole ihan niin justiinsa. Säärten ei ole tarvinnut olla viimeisen päälle sileät eikä kulmien nypityt. Täällä kukaan ei katso eikä kauhistele. Paikallisilla näkyy täysin ajelemattomia sääriä jakkupukujensa kanssa. Täällä ei karvojenpoistoon tarkoitettuja tuotteitakaan ole myynnissä kuin vähän höyliä ja jotain Veetin myrkkyvoiteita. Hikoilu on täällä täysin normaalia ja usein paikallisillakin on mukana jonkinlainen hikipyyhe. Kuinka minä osaan olla Suomessa taas, kun täytyisi olla aina niin siistinä, karvattomana ja hikoilematta!

Näytän nyt muutamia kuvia, joihin on vahingossa sattunut muutama ihminenkin mukaan. Ihmiset täällä eivät erityisesti välitä kuvattavaksi tulemisesta, joten poseerauskuvia paikallisista ei ole.

Täällä kaikilla koululaisilla on koulupuvut. Pienillä esikoululaisilla ja päiväkotilaisillakin on joskus omat puvut. Ovatkin mahdottoman suloisen näköisiä saparopäitä uniformuissaan! Liikuntatunneilla taas asu näyttää olevan melko vapaa. Kerran näimme tyttökoulun oppilaiden juoksevan tienvartta liikuntatunnilla. Oli verkkosukkahousua ja rantasandaalia, hameita ja paljaita jalkoja. Urheiluvaatteet ovat ylimääräistä luksusta, joihin ei ihan kaikilla ole varaa. Taustalla olevalla parilla on tyypillinen paikallinen asu. T-paita ja housut, jotka yleensä ovat farkut.

Tässä on edelleen torinäkymiä. Kuvassa näkyy hyvin paikallinen asenne. “No problem! Lime&dine” Limeing tarkoittaa rennosti ottamista, siis todella rennosti ottamista. Mikään puuhastelu ei ole sitä. Hardcore limeing on jo sellaista, että siinä ei liikuteta silmiäkään. Tänne jos tulee niin kannattaa tulla sillä asenteella, että keskittyy oikeasti makoiluun ja syömiseen.

Tähän kuvaan on sattunut selkäpuolelta meidän rakas kodinhoitajamme Maggie. Hän on tuo sinipaitainen nainen kuvan etualalla.

Täällä ei paljon vaatteilla koreilla, mutta hiuksiin ja asusteisiin panostetaan jos vain on varaa. Hiuslisäkkeitä ja peruukkeja myyviä liikkeitä on eräässä pienessä kauppakeskuksessa kolme! Vanhemmat naiset viihtyvät usein myös kaljuina tai lyhyen sängen kanssa. Hiuksilla leikittely on enemmän nuorten naisten juttu. Korut ovat mieluiten isoja ja näyttäviä. Aidot korutkin ovat ovat ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Timantteja ei juuri näy vaan koruissa käytetään mieluummin värillisiä kiviä, kuten rubiineja ja smaragdeja. Keltakultaa ei myöskään juuri näy vaan kultakorut ovat valkokultaa. Olen käynyt kuolaamassa paikallisten koruliikkeiden ikkunoiden takana. Harakka mikä harakka!

Tuo Hot Boy Mobil tarjoaa sitten grilliruokaa eikä kuumia miehiä, vaikka nimestä voisi niinkin luulla. Koolla ei tunnu täällä olevan erityisesti merkitystä pukeutumiseen. Isollakin mammalla voi olla hihaton paita ja tiukat farkut, eikä kukaan ikinä kulje katse maassa. Se on täällä naisissa upeaa. Naiset arvostavat ihan eri tavalla täällä itseään kuin Suomessa, jossa suurin osa naisista on tyytymättömiä itseensä. Sen itsensä arvostamisen aistii näistä ensisilmäyksellä. Täällä on köyhempää ja eivätkä asiat aina suju ihan niin jouhevasti kuin Suomessa, mutta ihmiset ovat täällä selvästi onnellisempia.

25.05.09 | Kategoria Muut jorinat, Sonja | 43 Kommentit

Lupailin pari päivää sitten esittelyn lempivaatteista. Se ei ollutkaan ihan niin helppo asia kuin luulin. Lempivaatteita on niin monenlaisia. Eri tilanteisiin on eri suosikit ja on monenlaisia perusteita, joilla valita lempivaate. Yritin nyt seuloa kaikista rakkaistani pari tärkeintä ja kaivelin arkistoista pari kuvaa.

Näitä HooÄmmän rytkyjä käytän ylivoimaisesti eniten täällä. Valkoinen pellavapaita on ihan ehdoton helteeseen ja aurinkoon. Paita on mukavan ohutta ja kevyttä pellavaa, joten se ei tunnu päällä juuri miltään. Minulla on kaksi samanlaista, joita todellakin tulee käytettyä melko usein. Pellavapaita ryppyyntyy melko helposti, mutta se ei ole niin nuukaa täällä. Kukaan ei huomaa! Housut ovat hiukan liian isot ja ovat jopa joskus tippuneet nilkkoihin, mutta onneksi vain kotona. Löysyydestä huolimatta ja ehkä juuri sen takia, niitä tulee kuitenkin käytettyä. Kotona pidän noita usein jonkun hihattoman paidan kanssa. Ei kovin sievää eikä naisellista, mutta kovin rentoa ja mukavaa!

Tämä on niin suuri lemppari, että en raaski edes käyttää usein. Toivon löytäväni Suomesta tuolle siskoja, vaikka eri värisiä. Olen harmitellut, että en viime kesänä ostanut toista. Tuo on vain niin mukava, kevyt, helppo ja sopii kaiken kanssa. Sekin on HooÄmmältä, vaikka olen joskus väittänyt jossain, että sieltä ei löydy minulle mitään mieleistä.

En yleensä harrasta itsesensuuria, mutta nyt oli tavallistakin pällimpi nassu, joten pää pois vaan! Tämä Lindexin mekko tässä on kaikkein rakkain vaatekappaleeni! Se matkusti mukaani tänne, vaikka en täällä sitä käytäkään. Ei täällä oikein osaa mustaa käyttää ja tuo on muutenkin hiukan hiostava. Täällä tuo rassukka näyttää ihan orvolta. Se kaipaa takaisin synkkään Suomeen, jossa se sulautuu paremmin ympäristöön! Suomessa tulen ihan varmasti käyttämään ja olenkin käyttänyt paljon. Siinä on juuri sopiva pääntie, pikkuruiset kevyet hihat, sopiva pituus (kengät jalassa), juuri oikea malli minun vartalolleni ja musta väri. Tuo on semmoinen vaate, että ilta ei voi mennä pieleen. Paitsi kerran melkein meni, kun juottolassa vastaan tuli lähes identtinen tekstiilikaksonen. Minulla ja kaksosellani oli molemmilla tuo mekko, mustat saappaat, verkkosukkahousut ja samankaltaiset kaulakorut. Hiusten pituus taisi olla ainoa erottava tekijä. No ihan hauska sattumanhan se oli. Sellaista se on, kun kaikki tämän kokoiset ostavat vaatteensa parista ketjusta. Väkisinkin tulee törmättyä aina välillä johonkin samikseen.

Nämä olivat nyt tämän hetkiset suosikkini. Kesällä onkin jo varmaan ihan uudet suosikit, paitsi tuo mekko on ja pysyy.

16.05.09 | Kategoria Asut, Sonja | 49 Kommentit

Sain eilen FedExin sedältä odotetun paketin. Viikkoa enempää minun ei onneksi tarvinnut tilaukseni saapumista.  Olen jo piiiiitkään toivonut löytäväni ratkaisun naruolkaimisten vaatteiden alle ja toivonut, että joskus voisin ehkä käyttää halterneck-mallisia vaatteita tai jopa kokonaan olkaimettomia. Koossa 95H ei ole Suomessa ainakaan olkaimettomia liivejä näkynyt.  Amerikkalaisesta Hips&Curves -nettikaupasta löysin minulle juuri oikean kokoisen Elomin korseletin, josta saa olkaimet pois. Koska en kehdannut itseni päällä löytöä esitellä, niin puin korseletin Rouva Tyynyn päälle. Kupit saivat täytettä tyynyliinoista.

Rintaliiviosa pysyy todella nätisti päällä, vaikka olkaimet ottaakin pois. Luulin, että se on vastoin painovoimalakia ja siis mahdotonta! Sukkanauhatkin ovat irroitettavat. Ostin sukatkin tuota varten, vaikka todennäköisesti ehdin repiä ne kappaleiksi jo pakettia aukoessa. Minulla on hiukan ongelmallinen suhde ohuisiin sukkatuotteisiin. Huono puoli tuossa on se, että korseletin pitsit erottuvat aika helposti ohuen kankaan läpi. Muutenkin kuppiosa on kaikkea muuta kuin sileä. Lisäksti tuo tuli jumalattoman kalliiksi. Suomen tullimaksut eivät ole mitään verrattuna siihen mitä täällä maksetaan. Tuosta joutu maksamaan tullia miltei koko arvon edestä, eli hinta tuplaantui.

Minä en edes haaveile laittavani tuota kapistusta ilman apua päälle. Jo pelkästään rintaliivien hakaset vaativat aika paljon minulta. Olin positiivisesti yllättynyt tuon koosta muutenkin. Pelkäsin, että rintaliivikoon mukaan tilattuna se voisi olla vatsan kohdalta hiukan tiukka. Tuossa on kuitenkin ihan hyvin tilaa, joten sitä voisi käyttää vaikka seuraavassa hakasrivissäkin. Kangas on joustavaa, mutta luut pitävät hyvin korseletin muodossaan. Olen niin onnellinen. Miten siis yksi pieni vaatekappale voi tehdä naisen näin onnelliseksi? Ainoa “huono” puoli tässä on, että nyt minun on oikeastaan pakko ostaa jotain, jonka kanssa voisin hyödyntää olkaimettomuutta.

Vielä kun löytäisin jostain liivit, jotka sopisivat avokaulaisten vaatteiden alle. Nyt liivit tuppaavat kurkkimaan pääntiestä.

12.05.09 | Kategoria Löydöt, Sonja | 44 Kommentit

Tuossa eräänä päivänä Linnea esitti minulle toivomuksen, että voisin esitellä kenkäni täällä. Linnea toivoi myös lempivaatteen esittelyä, mutta sen teen toiste. Kenkiä minulla ei ole hirvittävän montaa paria. Luovun paristakymmenestä kenkäparista viime kesänä ennen muuttoa. Kaikki ihanat saappaani, käytännölliset talvikenkäni ja vähän käytetyt epäkäytännölliset, mutta kuitenkin niin ihanat kenkäni saivat uudet kodit. Osa meni ystävälleni, jolla on saman kokoinen jalka kuin minulla. Arvokkaimmat kengät myin huutonetissä ja loput kengät menivät Punaisen Ristin Konttiin. Jäljelle jäivät vain kengät, joilla on jonkinlaista käyttöä trooppisissa olosuhteissa.

Vasemmanpuoleinen pari on ehkä noin kymmenen vuotta vanha. Jostain syystä ne ovat kovasti rakkaat minulle. Ehkä sen takia, että ne ovat ensimmäiset NÄTIT kengät, jotka olen omilla rahoilla ostanut. Anttilan löytökorista ne tarttuivat mukaan hyvin halvalla. Suutarilla käynnit ovat nostaneet parin hintaa moninkertaiseksi vuosien myötä.

Oikeanpuoleinen pari on lahja mieheltäni kolmen vuoden takaa. Olin kyllä itse valitsemassa kenkiä, joten ei ihan sokkona sentään ostanut. Se ei ikinä onnistuisikaan, sillä jalkani ovat kovasti vaateliaat kenkien suhteen.

Ellokselta ostetut valkoiset kengät ovat ihanan raikkaan ja iloisen väriset, ainakin siihen asti kun pysyvät puhtaana… Olen yrittänyt kovasti varoa, mutta silti olen onnistunut naarmuttamaan ja likaamaan nuo. Olen pahimmat likaviirut saanut pois, mutta naarmuille en oikein mitään mahda. Ihan käytettävän siistit ovat kuitenkin vielä, ainakin jos ei liian läheltä katso.

Mustat remmikengät olivat viime kesänä Suomessa ahkerassa käytössä. Olisi pitänyt käyttää suutarille ennen kuin toin mukanani tänne, sillä en ole täältä suutaria vielä löytänyt. Kantalaput vetelevät viimeisiään, joten enpä ole noita kenkiä juuri uskaltanut käyttää. Niiden historia omistuksessani alkoi hiukan huonosti. Ostin kengät, menin läheiselle kävelykadulle penkille istumaan, vaihdoin uudet kengät jalkaani ja lähdin jatkamaan matkaani. Ehdin ottaa kolme askelta, kun toisesta kengästä irtosi kantalappu. Siis kolme askelta! Marssin heti takaisin kenkäkauppaan vaatimaan jotain hyvitystä. Myyjät pyöritteli silmiä, että ei ole muka voinut lähteä tuolla tavalla itsestään irti. Ihan kuin minä nyt alkaisin niitä huvin vuoksi rikkomaan. Sain kuitenkin kengät suutarille korjattavaksi.

Näillä minä tassuttelen aika paljon, varsinkin noilla vasemmanpuoleisilla. Ne ovatkin jo melko kulahtaneet kovasta käytöstä. Ne ovat vain niin ihanan mukavan pehmeät jalassa ja mansikkaisen punaiset. Täällä tiet ovat monttuisia ja rosoisia, eikä jalkakäytäviä ole ihan joka paikassa. Kenkien on oltava käveltävät, jos meinaa ehjin raajoin selvitä. Korkokenkiä käytän yleensä vain, kun tiedossa on autokyyti vaikkapa ravintolaan. Muuten käytän matalia kenkiä ja suurimmassa osassa kenkiäni on remmit, jotta pysyvät varmasti jalassa.

Normaalisti kammoan kaikkia hopean ja kullan värisiä kenkiä, laukkuja ja muita asusteita. Nämä kengät ovat sopivasti kultaiset. Niissä on sen verran matala korko, että uskaltaudun nuo jalassa kaupungillekin. Siellä on vähän paremmat tiet, vaikkakin paljon mäkiä.

Näistä joku pari pääsee jalkaan, kun tarvitsen siistit, mutta käytännölliset kengät. No oikeastaan keskimmäinen pari hankaa niin paljon kantapäätäni, että en niillä kauheasti kävele. Oikean reunan kenkäpari on valitettavasti elonsa ehtoopuolella. Huomasin kuvia ottaessa, että yksi sauma irvistää sen verran pahasti, että suutarikaan ei ehkä saa noista entisen veroista. Joudun ehkä katsomaan uusia kenkiä Suomesta. Voi harmi..

Nämä ovat niitä kenkiä, joilla tosiasiassa tallustan eniten. Nuo takimmaiset kengät ovat jo aika kamalan näköiset, mutta ne ovatkin uineet suolavedessä useamman kerran.

Nyt ikävöin rakkaita saappaitani. Minulla on vuosien mittaan ollut monet parit saappaita, enemmän ja vähemmän korkeakorkoisia. Olen itkenyt kenkäkaupassa saapasparin tähden. Olen nukkunut uudet saappaat jalassa. Olenko ehkä hiukan omituinen?

PS. Kutsun kenkiä tassuttimiksi. Eikös sekin ole vähän omituista…

09.05.09 | Kategoria Kengät, Sonja | 45 Kommentit

Kamala, kun aika kuluu nopeasti! Lähes täysi kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.  Tähän välille on mahtunut vieraita Suomesta, flunssaa, vatsavaivoja, iloisia uutisia ja vähemmän iloisia uutisia. Kaikenlaista siis. Jos seuraavat kolme viikkoa sujuvat yhtä nopeasti, niin eihän tässä mene kuin hetki Suomeen pääsyyn! Noin kolmen viikon päästä lähden teleportilla sinne siirtymään. Jos joku nyt yrittää väittää, että ei ole mitään teleportteja, niin minä en sitten halua kuulla. Minä en millään ahtaalla peltipurkilla ilmojen lautta liitele, ahdistaa…

Hei, siellä Suomessa sitten olisi tarkoitus nähdä ystäviä, tuttuja ja uusia tuttuja. 29.5. päivä olisi Kaisaniemessä tarkoitus harrastaa piknikiä. Olen itse varmaan vielä ihan sekaisin aikaerosta ja hyvistä lääkkeistä, joilla meinaan selvitä lent… teleportilla matkustamisesta, mutta ei anneta sen häiritä! Saavun Suomeen siis 28.päivä.

Nyt voisin siirtyä jo asiaan eli kuviin. Kävimme viikonloppuna syömässä ihanassa italialaisessa ravintolassa. Benedetto on ihanin kokki maan päällä. Teki ihan minua varten ihanan juustokastikkeen gnocchi-annokseeni, vaikka siihen listassa kuuluukin tomaattikastike. Vahinko, että kamera jäi kotiin. En yleensäkään kanna kameraa mukana juuri missään, vaikka sillä tavalla tulisikin otettua enemmän kuvia. Asukuvat on otettu kotona ravintolasta paluun jälkeen.

Kovasti yritin vetää vatsaa sisään, mutta…

… ei voi jaksaa niin ihanan illallisen jälkeen! Olkoon siis maha ihan vapaasti vaan.  Illalla valaistus ei ole ihan optimaalisin kuvien ottoa varten, mutta eiköhän tuo vältä. Toppi on Elloksen ja hame Adatton. Vähän rintaliivit vilkkuu, mutta ei sillä niin väliä. On edes samaa sävyä topin kanssa. Hame on aivan liian pitkä. Se pääsi päälleni oikeastaan vain sen takia, että en ole sitä kertaakaan vielä aikasemmin käyttänyt. Olen sen kuitenkin tänne asti raahannut, joten oli sitä ainakin kerta käytettävä. Olen suunnitellut sen lyhentämista, mutta itse en uskalla siihen puuhaan ryhtyä. Kangas on liukasta ja vaikeaa käsitellä sekä aivan liian kaunista pilattavaksi. Tuon hameen ehkä mukanani Suomeen ja vien ompelijalle. Hameen kangas ei ole oikein edukseen kuvassa. Se hohtaa kauniin himmeästi varsinkin auringonpaisteessa. Tuo helman pituus on kyllä aivan kamala, siis minuun makuuni ja minulle.

Tuo vaaleanpunainen kiviketju on katkennut jo kolme kertaa ja aina olen sen saanut uudestaan kasaan. Käytän sitä rannekoruna ja siinä ranteeseen kieputellessa se joskus katkeaa. Tuo värikäs ketju on todella halpa löytö viime kesän viimeisistä alennusmyynneistä. Se oli niin aurinkoisen näköinen, että olisin ostanut varmaan normaalilla hinnallakin. Aivan täydellinen koru väriensä puolesta tänne turkoosin meren, värikkäiden kukkien ja vihreän luonnon keskelle!

Tässä kuvassa kai yritän tuoda esiin, että kynnetkin on lakattu sävy sävyyn topin kanssa. No iloinen kuva ainakin. Hiukset on just ajeltu. En varmaan raaski ikinä enää mennä kampaajalle, kun tuo mies hoitaa homman ilmaiseksi. Hiuksista tulikin mieleen, että aion kesällä Suomessa värjätä pääni pinkiksi! Se on pitkäaikainen (teini) haaveeni, jota en uskaltanut pitkiin hiuksiin toteuttaa. Nyt voin laittaa päähän mitä vain ja parin viikon päästä ajaa pois. Mahtavaa! Jatkossa aion kuitenkin pysyä omassa värissä. Täällä aurinko haalistaa värin kuitenkin nopeasti.

Sitten vielä kuvaa tassuttimesta eli kengästä. En yleensä tykkää ballerinoista. Jalkani on iso ja hankala tapaus. Suurin osa ballerinoista saa jalkani näyttämään entistäkin suuremmalta ja lisäksi hankaavat. No nämäkin hankaavat kantapäästä. Menimme ravintolaan autokyydillä, joten sillä ei ollut mitään väliä. Nämä vain ovat niin sievät, joten tykkään näistä.

Joko siellä Suomessa on kaivettu kesäkengät esiin?

05.05.09 | Kategoria Asut, Kengät, Korut, Sonja | 44 Kommentit